"Sepä on kummallista", sanoi ukko Witt.
"Se ehkä kuuluu näytelmään", sanoi räätäli.
"Niin, ehkä se kuuluu näytelmään", sanoi Swart.
Asian laita oli kuitenkin se, että juuri kun näytettiin tuota hurjaa metsästystä näytelmässä "Noita-ampuja", meni rintavarustin parvella rikki. Kalle ja Frits tekivät aika hyppäyksen ja pääsivät leikistä paljaalla peljästyksellä ja hännystakin toisen liepeen menettämisellä, mutta niin onnelliset eivät kaikki olleet. Yksi katsojista taittoi molemmat jalkansa ja oli kannettava pois, noin kymmenkunta henkilöä sai suurempia tai pienempiä vammoja. Mutta siitä eivät Kalle ja Frits tietäneet mitään.
"Se on niinkuin minä sanon", sanoi ukko Witt, "se kuuluu näytelmään. Mutta mistä me nyt saamme takin hänelle? Ei meillä ole aikaa mennä hakemaan mitään räätäliä".
"Ei, minä lähden matkalle huomenaamulla varhain", sanoi Kalle Wepupp.
"No", sanoi räätäli Flick, "minulla on hieno viheriäinen samettikauluksinen ja keltanappinen verkatakki, aivan semmoinen kuin hovissa käytetään. Sen minä myyn teille halvasti".
"Kuulkaas, isä", pyysi Kalle.
"Niin", sanoi ukko Witt, "kun se vaan sopisi".
Flick toi takin ja Kalle puki sen yllensä.