Siinä hän nyt makasi ruohostossa kuin kuolleena, voimatta liikuttaa ainoatakaan jäsentä, ja suurella vaivalla saatiin hän kannetuksi kotiin, jossa hän laskettiin sänkyyn.
KAHDESTOISTA LUKU.
Kuinka Swartin emäntä tuli ylös ales käännetyksi. — Pastori karkoittaa kaikki avuliaat ystävät. — Eukolla on omantunnon vaivoja — Kuinka Dorotea valvoo hänen luonaan. — Yön hiljaisuudessa. — Mitä se pieni rasia sisälsi. — Auringon paistetta ja onnea.
Vihdoin avasi hän silmänsä, ja Dorotea hyöri ja pyöri hänen ympärillään, lämmitti kiviastioita pantavaksi sairaan jalkain alle sekä keitti kamomilliteetä hänelle.
Huhu siitä, että Swartin emäntä oli pudonnut puroon, oli salaman nopeudella levinnyt ympäri kylän, ja kaikki kylän naiset tulivat katsomaan oliko huhu tosi.
Ensimmäinen joka tuli, oli Wittin emäntä.
"Herra jesta", sanoi hän, "kuinkas sinä voit pudota puroon ja melkein hukkua siihen! Olethan sinä muuten aina niin säännöllinen ihminen".
"Silta — ai ai — silta meni rikki", änkötti Swartin emäntä.
"No, älä nyt sano että se meni rikki! Semmoisia tyhmyyksiä! Puron yli vie leveä kivisilta ja kuitenkin sinä putoot veteen!"
Useita eukkoja saapui nyt tupaan lausumaan kummastuksensa ja säälinsä kuin myös muistutuksensa: