— Kuinka sitten kaikki vakuuttavat olleen paljon enemmän?
— Vakuuttakoot.
— Tehän vakuutitte itsekin.
— Vakuutin itsekin.
— Me tarkistamme vielä kaiken tämän toisten ihmisten todistuksilla, joita ei vielä ole kuultu; rahoistanne älkää olko huolissanne, ne säilytetään asianomaisessa paikassa ja ovat käytettävissänne, kun on lopussa kaikki… tämä alkanut… jos osoittautuu tai, niin sanoakseni, osoitetaan, että teillä on niihin kiistämätön oikeus. No, ja nyt…
Nikolai Parfenovitš nousi seisomaan ja ilmoitti lujasti Mitjalle, että hänen on »pakko ja velvollisuus» toimittaa mitä yksityiskohtaisin ja tarkin tarkastus »niin vaatteisiinne kuin myös kaikkeen muuhun nähden.»…
— Suvaitkaa, herrat, käännän nurin kaikki taskuni, jos tahdotte.
Ja hän alkoi todellakin käännellä taskujaan nurin.
— On välttämätöntä myös riisua vaatteet.
— Kuinka? Riisuutua? Hyi hitto! Kopeloikaa muuten! Eikö voi muuten?