— Ettehän vain tee pilaa?
— Ei ollenkaan, eikä meillä ole mitään aihetta pilantekoon, Dmitri
Fjodorovitš.
— En muista, mistä otin rievun, jostakin sen otin.
— Kuinka sitä nyt on niin vaikea muistaa?
— En totisesti muista, kenties olen repäissyt jostakin alusvaatteistani.
— Tämä on hyvin mielenkiintoista: teidän asunnostanne voitaisiin löytää se kappale, mahdollisesti paita, josta olette repäissyt palasen. Mitä tämä riepu oli: palttinaako, aivinaako?
— Piru sen tietää mitä. Odottakaahan… Luullakseni en repäissyt sitä mistään. Se oli sertinkiä… Minä ompelin rahat luullakseni emännän myssyyn.
— Emännän myssyyn?
— Niin, minä pimitin sen häneltä.
— Kuinka pimititte?