LEMPEÄLUONTOINEN
Fantastillinen kertomus
Kirj.
F. M. DOSTOJEVSKI
Suomensi M. Wuori
Porissa, Adolf Allardt, 1887.
Tekijältä.
Pyydän anteeksi lukijoiltani, että tällä kertaa päiväkirjan [Dostojevski julkaisi vuosina 1873, 1876 ja 1877 kuukausittain "Kirjailijan Päiväkirja" nimisen aikakauskirjan, joka sisälsi valtiollisia, kriitillisiä y.m. kirjoituksia. Marraskuun vihko v. 1876 sisältää yksistään tämän kertomuksen. Suomentaja.] sijasta sen tavallisessa muodossa annan ainoastaan kertomuksen. Mutta minä olen todellakin kirjoitellut tätä kertomusta suurimman osan kuukautta. Kaikissa tapauksissa pyydän, ett'eivät lukijat panisi tätä pahaksensa.
Nyt itse kertomuksesta. Minä olen nimittänyt sen "fantastilliseksi", vaikka itse pidän sen suurimmassa määrässä todenperäisenä. Vaan fantastillista siinä löytyy todellakin, ja juuri kertomuksen itse muodossa, jonka seikan pidän tarpeellisena edeltä päin selittää.
Asian laita on, näet, ett'ei se ole pelkästään sepitelmä eikä muistelmakaan. Ajatelkaahan mies, jonka itsensä surmannut vaimo makaa ruumiina pöydällä, muutamia tuntia sen jälkeen, kuin hän on heittäytynyt ulos ikkunasta. Mies on kovin liikutettu eikä ole vielä ehtinyt koota ajatuksiansa. Hän kävelee huoneessansa, kokien käsittää mitä on tapahtunut, "koota ajatuksensa yhteen kohtaan". Sitä paitse on hän täydellinen hypokondrikko, sellainen, joka puhelee itseksensä. Ja nyt hän puheleekin itseksensä, kertoo tapauksen, selittelee sitä itsellensä. Huolimatta näennäisestä johdonmukaisuudesta hänen puheessansa, puhuu hän välistä ristiin sekä hänen ajatuksiinsa että tunteihinsa katsoen. Hän milloin puolustaa itseään, milloin syyttää vaimoaan ja vaipuu sivuseikkoihin; ja hänen puheessansa ilmestyy sekä raakaa mieltä ja sydäntä että syvällisiä tunteita. Vähitellen hän todellakin saapi asian selville ja ajatuksensa kootuiksi "yhteen kohtaan". Joukko hänen herättämiänsä muistoja saattaa hänet ehdottomasti vihdoin viimein totuuteen: totuus ylentää ehdottomasti hänen mieltänsä ja sydäntänsä. Lopulta muuttuu kertomuksen tapakin, verrattuna sen sekavaan alkuun. Totuus esiintyy onnettomalle jotenkin selvänä ja näkyvänä, ainakin hänen omasta mielestänsä.