"Mitä!!" Isoäiti oli hurjana ihastuksesta. Tällä hetkellä tunsin itsekin olevani pelaaja. Käteni ja jalkani vapisivat, veri syöksyi päähäni. Todellakin oli harvinaista, että kolme kertaa niin vähässä ajassa sattui zerolle. Kaksi päivää sitten olin kyllä itse osunut näkemään samanlaisen tapauksen, mutta eräs vieressä olijoista vakuutti silloin, ettei zerolle koko edellisenä päivänä ollut sattunut kuin yhden ainoan kerran. Hän oli merkinnyt kirjaansa jokaisen esille tulevan numeron. Isoäidin melkoinen voitto herätti suurta kunnioitusta häntä kohtaan yleisön keskuudessa ja pelinhoitajassakin. Erittäin kohteliaasti maksettiin hänelle voittamansa summa: 4,000 guldenia seteleissä ja 20 fredrichsd'oria kullassa.
Tällä kertaa ei isoäiti ajatellutkaan huutaa Potapytshia, muuta oli hänellä nyt mielessä. Hän näytti sangen levolliselta, mutta sisällinen kuume oli kuitenkin vallannut hänet.
"Kuinka suuri summa korkeintaan on sallittu panna peliin, Aleksei
Ivanovitsh", kysyi hän minulta muuttuneella äänellä.
"4,000 guldenia", vastasin minä.
"Pane sitten nämät 4,000 guldenia punaselle" käski hän.
Tottelin viipymättä. Pyörä kieppui.
"Punanen", huusi pelinhoitaja. Isoäiti oli taas voittanut 4,000 guldenia, joten hänellä nyt, paitsi kultarahoja oli 8,000 edessään.
"Taas 4,000 punaselle", komensi hän. Panin taas peliin 4,000.
"Punanen", huusi pelinhoitaja uudelleen.
"Siis yhteensä 12,000. Anna tänne ne. Pane kultarahat kukkaroon.
Kylliksi jo! Kotiin! Työntäkää pois minun tuolini!"