"No pane sitten 4,000."
Sillä kerralla me voitimme. Isoäiti sai uutta rohkeutta.
"Näetkös, näetkös", sanoi hän ja tyrkkäsi minua, "pane taas peliin 4,000."
Teimme niin ja menetimme. Samoin kävi toisen ja kolmannenkin kerran.
"Isoäiti, aamupäivällä voitetut kolmetoistatuhatta ovat jo menneet", uskalsin minä huomauttaa.
"Näen, että kaikki ovat menneet", vastasi hän tyynesti, vaikka näin, että sisällään kiehui. "Näen isäseni, näen", sanoi hän katsellen eteensä ikäänkuin jotain miettien. "Mitä se tekee! Pane taas 4,000 peliin."
"Mutta rahat ovat lopussa, isoäiti. Täällä lompakossa on vaan meikäläisiä viiden prosentin obligatsiooneja ja muitakin arvopapereita, mutta puhdasta rahaa täällä ei ole."
"Entäs kukkarossa?"
"Kukkarossa on vaan vähän pientä rahaa, isoäiti."
"Eikö täällä ole vaihtopankkia? Minä olen kuullut täällä voitavan vaihtaa kaikenlaisia meikäläisiä arvopapereita", sanoi isoäiti päättäväisesti.