— Tulkaa!
— Niin, vie hänet vain sinne! jatkoi edellinen puhuja. — Miksi huolehtii hän siitä asiasta, mitä lie hänellä mielessä?
— Juovuksissa ei hän ole, Jumala tietäköön mitä hän tahtoo… mutisi työmies.
— Mitä te sitten tahdotte! huusi talonmies uudelleen hänelle; hän oli todella pahastunut. — Miksi tunkeudut tänne sisään?
— Pelkäätkö ehkä polisikonttoria? lausui Raskolnikov pilkallisesti.
— Pelkään, miksi? Mene tiehesi!
— Mokoma veijari! huusi eräs nainen.
— Mitä pitkiä puheita tässä tarvitaan! huusi toinen talonmies, joka oli pitkä mies; — mene tiehesi!… Ehkä onkin joku veijari … mene tiehesi!
Hän tarttui Raskolnikovin olkapäihin ja heitti hänet kadulle. Hän kompastui ja oli kaatua; saavutettuaan tasapainonsa katsoi hän vielä kerran kaikkia ja jatkoi matkaansa.
— Sepä oli omituinen mies! sanoi maalari.