— Miten sen tiedät?
— Se on helppo arvata.
Rasumihin vaikeni hetkeksi.
— Sinä olet aina ollut järkevä mies, sanoi hän vihdoin. — Sinä olet oikeassa, minä tahdon ruveta pulloja kallistelemaan. Hyvästi!
Ja hän aikoi poistua.
— Minä puhuin … toissa päivänä sisareni kanssa sinusta.
— Minusta? Missä näit hänet toissapäivänä?
Rasumihin seisoi paikallaan kasvot kalpeina. Hänen sydämensä tykytti kiivaasti.
— Hän oli täällä aivan yksin. Täällä hän istui kanssani juttelemassa.
— Hänkö…?