Supiturkkinen herra haparoi kaikkia taskujaan.
Vihdoin leimahti tuli.
— Niin, tässä se on, tuossa on messinkikilpi! Siinä lukee Bobynizyn, nähkääs Bobynizyn…
— Näen, näen!
— S-s-s-t! Sammuiko se?
— Sammui.
— Täytyykö koputtaa?
— Täytyy, vastasi supiturkkinen mies.
— Koputtakaa te!
— Ei, miksi minä. Aloittakaa te, koputtakaa vain…