Galilean mereltä Damaskuun.
Maanantaina Toukokuun 11 päivänä läksimme liikkeelle aamulla. Yön kuluessa olivat miehemme olleet erinomaisen levottomia ja ehtimiseen kehoittaneet meidän tulkkia herättämään meitä, että olisimme valmiit puolustamaan itseämme; sillä he luulivat Beduinein karkaavan meidän päällemme. He olivat edellisenä päivänä joutuneet pelon valtaan huhun tähden, jonka yksi mies oli levittänyt, että nimittäin sota oli syttynyt muutamain läheisyydessä asuvain Beduini-heimokuntain välillä.
Tämä huhu ei ollut varsin perätön, sillä juuri näinä päivinä syttyi tuo verinen, nykyään jo hyvin tunnettu sota Drusein ja Maronitein välillä Libanonin vuorella, jota sodankäyntiä pian saimme nähdä likempää. Meidän miehemme, tästä huhusta pelästyneinä, luulivat nyt yön kuluessa näkevänsä väijyviä vihollisia milt'ei joka pensaassa ja olivat kuulevinansa hiipuvia askeleita, joka krahahduksessa.
Ali ei kuitenkaan ottanut pelätäksensä, vaan kysyi levollisesti: "missä ovat Beduinit?" Kun miehet vastasivat että he selvästi kuulivat heidän äänensä ja askeleensa lähitienoilta, sanoi hän ensin tahtovansa nähdä heidän ryntäävän päälle, ennenkuin hän herätti herroja ja niin saimme me kiittää häntä levollisesta unestamme.
Lähtien Galilean meren kauniilta muistorikkaalta rannalta, ratsastimme Pohjosta kohden erinomaisen vaivalloista kalliopolkua pitkin, joka vie matkustajan noille korkeille vuorille, jotka nousevat pohjan ja koillisen puolelta Genezaretin järveä.
Waikka tämä tie on vaivalloinen, ratsastetaan sitä myöten kuitenkin kernaasti, sillä se kuljettaa korkeuksille, joilta on ihanimpia näköaloja yli Galilean meren ja läheisten maisemien.
Yhdellä silmäyksellä näkee täältä koko meren, kaikki sen rannat korkeine vuorineen ja viljavine laksoineen — kaikki on yht'aikaa näkyvissä, ikäänkuin kartalle levitettynä.
Yhdellä näistä vuorista oli kaupungin rauniot, jonka hirmuinen maanjäristys hävitti, ja melkein tasoitti maan tasalle vuonna 1837. Kummallista kyllä, että maan asukkaat ovat ruvenneet uudestaan rakentamaan kaupunkia eli oikeimmin kylää tuon vanhan raunioille.
Kun hetken aikaa olimme vaeltaneet tuota vaivalloista tietä, joka monipolvisena luikerti näiden vuorten ylitse, rupesi taas Pohjosessa päin lakeus näkymään ja tällä lakeudella näimme me tuon vähäisen Meromin järven, jota mainitaan Wanhassa Testamentissa.
Me astuimme vihdoin alas tälle lakeudelle jyrkkää vuoren rinnettä myöten ja sioitimme iltapuolella päivää leirimme lähelle Meromin järveä.