Hän käänsi sitten hevosensa ja ratsasti pois, sanoen: minä etsin taivaallista paratiisia, vaan en maallista.
Paratiisin kaltaiselta näytti todellakin tämä raittihin vihannuus ja kasvullisuus keskellä elottomia erämaita.
Tämä kukoistava alue, tämä hedelmällinen kosteikko on noiden kahden jo mainitun virran, Abanan ja Pharpharin synnyttämä ja kasvattama. Ei kenkään siis voi kummaksua tuon pitalisen Naamanin sanoja: "eikö Akanan ja Pharpharin virrat Damaskussa ole kaikkia Israelin vesiä paremmat." Matkustajan on myöntäminen hänen puhuneen totta.
Pharpharin lähteen Hermonin vuorella olemme jo sivunneet ja lähdemme nyt etsimään Abanan lähdettä, joka saa alkunsa Anti-Libanonin vuorista.
Lähteen nimi on Tijeh. Se on taipaleen matkan päässä meidän tieltämme, niin että meidän täytyy tehdä lähes tiiman aikaa kestävän matkustuksen syrjään päin.
Matkalla pudotti minun hevoseni kengän. Ali ja minä ratsastimme sentähden vähäiseen tien vieressä, juuri Abanan rannalla, olevaan kylään.
Sillä aikaa kuin odotin, istuin tuolla lehväkkäällä, viehättävän kauniilla rannalla palmulehdistä tehdyllä tuolilla, ja Ali hankki minulle Nargilen (vesipiipun) ja kupillisen Turkin kahvia, ilman kermaa ja sokuria.
Me istuimme näin yhdessä ja haastelimme toinen toisemme kanssa, siksi kuin arabialainen seppä oli tehnyt tehtävänsä, jolloin hyppäsimme virkkuin hevostemme selkään ja riensimme kumppaneimme perästä niin sukkelaan, kuin tuo epätasainen tie salli.
Me kapusimme edelleen uljasten, alastomain vuorien ja metsäisten kukkulain läpitse Abanan runsaalle lähteelle, jonne saavuimme iltapuolella päivää.
Wuoret, joilla nyt vaelsimme, olivat oivallisia, ja kuitenkin olivat ne vaan vähäpätöisiä töyräitä verrattuina Anti-Libanonin korkeaan harjanteesen, joka seisoi meidän edessämme kuin suuri mustanharmaa pilvi.