Me viivyimme ainoastaan neljä päivää Athenassa, sillä meidän mielemme hehkui kotimaahan ja ilman sitä oli kuumuus täällä melkein sietämätön. Ulkoilmassa ei voinut käydä keskipäivän aikaan, vaan oli meidän käyttäminen aamu- ja ilta-hetkiä kaupungin ja sen muinaisjäännösten katselemiseen.
Athenassa tapasimme kuuluisan maalaisemme neiti Fredrika Bremerin. Hän oli oleskellut täällä jo kauvan aikaa, mutta aikoi vielä viipyä Kreekan maalla vuoden aikaa.
Tuo kaunokirjallisuutta harjoittava nainen teki nyt kertomusta olostaan
Kreekan maassa.
Kesäkuukaudet aikoi hän käyttää matkoilla ympäri Arkipelagon saaristoa, jota retkeä varten kuningas Otto oli antanut höyryveneen hänen käyttääksensä.
Me puhuimme paljon Ruotsista, joka maa oli meille kaikille rakas. Neiti
Bremer kertoi yhtä ja toista neljä-vuotisilta matkoiltaan ulkomailla.
Eräällä kävelyllä jonka me teimme kaupungissa ja sen ympäri, osoitti neiti Bremer meille kaikki ne eri paikat, jotka säilyttävät muistoja Kreekan maan suuruuden ajalta, ja jotka hän pitkällisen täälläolonsa aikana täydellisesti oli tullut tuntemaan.
Eräällä itäpuolella ajoimme L. ja minä ulos kaupungista lähellä kaupunkia olevalle kedolle, jonne muutamia tuhansia miehiä sotaväkeä oli koottu.
Kuningas Otto tuli illalla sinne hevosen selässä ja hänen seurassansa oli koko joukko herroja. Hän ratsasti ympäri kedon, tervehtien sotajoukkoja, jotka sitte marssivat hänen ohitsensa.
Kuningas oli puettu Europalaiseen univormuun, hänellä oli höyhentupsuinen kolmikulmainen hattu päässä, mutta muutamat hänen seuralaisistansa olivat puetut noihin koreihin kreekkalaisiin vaatteisin.
Omituista oli nähdä Kreekkalaisten sotamiesten ekseeraavan. Ajatus lensi ehdottomasti takaisin kaukaiseen muinais-aikaan, jolloin Kreetalaiset uroot tekivät ihmeteltäviä töitä, jolloin Kreekan maan vallat joko yhteisesti sotivat "Barbareja" vastaan, tahi taistelivat keskenänsä toinen toisensa kanssa.