"Kenties kolme sataa!" sanoi kauppias. "Mutta enempää ei minulla ole."
"Ei se riitä!" vastasi Heleena. "Enemmän minun täytyy saada. Eikö nämä kivet olekaan suurempi arvoiset. Minulle on sanottu, niiden olevan verrattoman kalliita."
"Verrattoman kalliit", keskeytti Hollantilainen närkästyneenä; "ei mitään maailmassa ole verrattoman kallista, rouvaseni! Ei mitään ole maailmassa, jota ei kävisi punnitseminen ja rahalla maksaminen."
"Enemmän tarvitsen minä, herra Aprami!" sanoi taas Heleena.
"Katsokaapa, onko teillä enempää. Totta kai teillä on!"
"Enempääkö?" sanoi kauppias: "No, kuinka paljon enemmän siis?"
"Tuhat ja vielä enemmän!" huudahti Heleena.
"Tuhat! se on kovin, kovin paljon!" sanoi Hollantilainen arvelevaisesti.
"Ei ei! Enemmän kun tuhat täytyy minun saada!"
"No, no! saatte kaksitoista sataa, mutta ei äyriäkään enempää!"
"Tuhat viisisataa täytyy teidän antaa, herra Aprami kulta!" sanoi
Heleena, vaistomaisesti epäillen hänen tarjouksensa vilpittömyyttä.