Sitten pani hän pois ison kirjan ja hänen liikkeissään tuntui taas kiireen ja nolouden vivahdus.
»Minä otaksuin», sanoi pappi, jolla näytti olevan suuri halu vaihtaa puheenaihetta, »että kaikki nuo keihäät ja esineet ovat Intiasta?»
»Kaikkialta», vastasi tohtori. »Putnam on vanha sotilas, ja hän on ollut
Mexikossa, Australiassa ja Ihmissyöjä-saarilla minun tietääkseni.»
»Minä toivon», sanoi isä Brown, »ettei hän oppinut keittotaitoaan ihmissyöjäsaarilla.» Ja hänen katseensa kiisi paistinpannujen ja muiden omituisten taloustavaroiden yli, joita oli seinällä.
Samalla hetkellä pisti heidän keskustelunsa todellinen esine nauravat, punakat kasvonsa huoneeseen. »Tule tänne, Gray», huusi hän, »aamiainen on juuri pöydällä. Ja kellot soivat kutsuen niitä, jotka ovat kirkkoon menossa.»
Gray nousi ylempään kerrokseen muuttamaan pukua, tohtori Oman ja neiti Watson lähtivät juhlallisina kulkemaan pitkin katua, mutta isä Brown huomasi, että tohtori kääntyi kahdesti ympäri tarkastellen taloa, palasipa nurkan takaa takaisin katsellakseen sitä vielä.
Pappi näytti pettyneeltä. »Hän ei ole voinut olla rikkalaatikolla», mutisi hän. »Ei noissa vaatteissa. Tai olisiko hän ollut täällä aikaisemmin?»
Isä Brown oli muiden ihmisten seurassa herkkä kuin baromeetteri; mutta tänään näytti hän olevan paksunahkainen kuin sarvikuono. Ei mikään seuraelämän sääntö, pysyvä tai satunnainen, olisi oikeuttanut häntä jäämään intialais-englantilaisten ystävysten aamiaiselle, mutta hän jäi, peittäen asemansa huvittavalla, mutta harmittomalla lörpötystulvalla. Hän oli sitä hämmästyttävämpi, koska hän ei näyttänyt kaipaavan aamiaista. Kun mainiosti valmistetut ruokalajit viineineen seurasivat toinen toistaan, toisti hän vain, että tänään oli hänen paastopäivänsä, ja nieleskeli leipäpaloja maistellen kylmää vettä, jonka hän sitten jätti koskematta. Mutta hänen puhelunsa valui yhä virtanaan.
»Sanonpa teille, mitä aion tehdä puolestanne!» huusi hän. »Minä valmistan vihanneksenne! Minä en voi syödä sitä, mutta minä osaan valmistaa sen kuin enkeli! Onko teillä aineksia täällä?»
»Pahaksi onneksi meillä ei ole kuin yhtä lajia,» vastasi hyväntuulinen majuri. »Muistatte kai, että sinapit, öljyt ja muut katosivat ryytimaljakossa varkaan mukana.»