»Eiköhän ohimennen», sanoi isä Brown, »sopisi vapauttaa herra
Todhunteria?»
»Mutta juomalasista saamamme ohjeet eivät lopu tähän», jatkoi erikoistutkija. »Voinhan heti ilmaista sen mahdollisuuden, että tuo Glass oli kaljupäinen ja hermostunut pikemmin irstailun, kuin iän vuoksi. Mr Todhunter on, kuten on huomautettu, rauhallinen, säästäväinen kunnianmies, varsinaisesti raittiusmies. Nämä kortit ja viinilasit eivät muodosta hänen tavallisen olemuksensa osaa, ne ovat kai hankitut jotain tilapäistä toveria varten. Mutta se on satunnaista, me voimme jatkaa. Omistakoon herra Todhunter nämä viinilasit tai ei, niin ei täällä näy mitään, mikä osoittaisi hänen omistavan viiniä. Mitä sitten piti näitten lasien sisältää? Minä tahtoisin kerrallaan otaksua paloviinaa tai viskyä, ehkäpä hienoa lajia, herra Glassin taskumatista. Tässä teillä on jonkinlainen valokuva miehestä, tai ainakin tyypistä: pitkä, vanhahko, hienosti puettu, vaikka jonkun verran elähtänyt, varisti mieltynyt peliin ja väkijuomiin, tai ehkä mieluummin liiankin mieltynyt niihin. Mr Glass on hyvin tunnettu herrasmies yhteiskunnan lievepuolilla.»
»Kuulkaapas», huusi nuori nainen, »jos te ette salli minun vapauttaa häntä, menen minä ulos huutaman poliisia.»
»Minä en neuvoisi teitä, miss Mac Nab», sanoi tohtori Hood vakavasti, »noutamaan poliisia joka kiireeseen. Minä pyydän teitä vakavasti, isä Brown, rauhoittamaan joukkoanne, ei minun, vaan heidän itsensä vuoksi. Niin, me olemme päässeet jossain määrin perille herra Glassin ulkomuodosta ja arvosta. Mitkä ovat nyt ne tärkeimmät seikat, jotka tunnemme herra Todhunterista? Niitä on varsinaisesti kolme: hän on säästäväinen, hänellä on enemmän tai vähemmän varoja ja hänellä on salaisuus. Nyt on siis selvä, että tässä ovat tuon hyväluontoisen miehen kolme päätunnusmerkkiä, miehen, joka on joutunut kiristysyrityksen uhriksi. Ja varmasti on yhtä selvää, että mr Glassin hälventynyt kiilto, irstailevat tavat ja kimeä kiukku ovat sen miehen erehtymättömiä tunnusmerkkejä, joka teki kiristysyrityksen. Me tunnemme nyt isäksi luonteenomaista henkilöä murhenäytelmästä, jonka aiheena on vaitiolon ostaminen. Toisella puolen on meillä kunnioitettava mies, jolla on salaisuus, toisella esikaupungin korppikotka, joka vainuaa salaisuutta. Nämä kaksi ovat tavanneet toisensa täällä tänään ja ovat riidelleet käyttäen nyrkkejä ja paljastettuja aseita.»
»Aiotteko irroittaa nuo köydet?» kysyi tyttöitsepäisesti. Tohtori Hood laski silkkihatun varovaisesti sivupöydälle ja meni vankia kohti. Hän tutki häntä tarkkaavasti, liikutti häntä hiukan ja käänteli häntä olkapäistä, mutta vastasi vain:
»Ei, minä arvelen, että nämä köydet täyttävät tarkoituksensa aivan hyvin siksi, kunnes teidän ystävänne poliisit tuovat käsiraudat.»
Isä Brown, joka sillä aikaa oli tylsästi tuijottanut mattoon, nosti nyt pyöreät kasvonsa ja sanoi:
»Mitä te tarkoitatte?»
Tiedemies oli siepannut omituisen väkipuukon permannolta ja katseli sitä tarkasti vastatessaan: »Koska te olette tavanneet herra Todhunterin nuorittuna», sanoi hän, »tartutte te heti siihen johtopäätökseen, että herra Glass on sitonut hänet ja sitten, luullakseni, paennut. Sitä vastaan puhuu neljä seikkaa. Ensiksi, kuinka niin hieno herra, kuin teidän tuttavanne Glass, jättäisi hattunsa jälkeensä, jos hän on lähtenyt vapaasta tahdostaan? Toiseksi», jatkoi hän kulkien ikkunaa kohti, »tämä on ainoa tie ulos ja se on suljettu sisältäpäin. Kolmanneksi on tämän veitsen kärjessä hiukan verta, eikä herra Todhunterissa ole haavaa. Herra Glass vei haavan mukanaan, olkoon hän sitten kuollut tai hengissä. Lisätkää tämä ensimäiseen mahdollisuuteen. On paljon otaksuttavampaa, että kiristyksen uhri koettaa tappaa painajaisensa, kuin että kiristäjä haluaisi murhata hanhen, joka muni hänelle kultaisia munia. Siinä, arvelen minä, on meillä koko tuo sievä tarina.»
»Mutta köydet?» kysyi pappi, jonka silmät olivat pysyneet ammollaan ilmaisten jokseenkin elotonta ihmetystä.