»Mitä? Kuinka te sen tiedätte?» kysyi isä Brown iskien silmää.
»Haluaisitteko puhutella häntä?» kysyi Usher.
Isä Brown avasi selkiselälleen yksinkertaiset silmänsä. »Hän on täällä!» huusi hän. »Mitenkä miehet ovat saaneet hänet kiinni?»
»Minä sain itse hänet kiinni», vastasi amerikkalainen yksitoikkoisesti, kohottautuen ja ojennellen laihoja sääriään valkean ääressä. »Minä sain hänet kiinni kävelykeppini koukulla. Älkää olko niin hämmästyneen näköinen. Niin minä tosiaan tein. Tiedättehän, että minä joskus lähden kävelylle maalle tämän synkän paikan ulkopuolelle. No niin, tänä iltana aikaiseen kävelin minä jyrkkää polkua pitkin, jota molemmilla puolin reunustivat tummat pensasaidat ja harmahtavat, kynnetyt pellot. Nouseva kuu paistoi taivaalta hopeoiden tien. Sen valossa näin minä miehen juoksevan peltoa pitkin tietä kohti; hän kiisi eteenpäin ruumis etukumarassa, hyvää kilpajuoksuvauhtia. Hän näytti olevan perin uupunut, mutta kun hän tuli paksun, tumman pensasaidan luo, ryntäsi hän sen läpi kuin se olisi ollut hämähäkin seitistä, tai pikemmin — sillä minä kuulin paksujen oksien taittuvan ja paukkuvan poikki kuin pistimien — kuin olisi hän itse ollut kivestä. Samalla hetkellä kun hän ilmestyi eteeni kuunvaloon tien yli menossa, heitin minä kyömysauvani hänen jalkoihinsa, saaden hänet horjumaan ja kaatumaan. Sitten puhalsin minä pilliini pitkän, kimakan vihellyksen, ja miehemme tulivat juosten ottamaan hänet turviinsa.»
»Minä olisin tullut aika noloksi», huomautti Brown, »jos olisitte saanut selville, että hän oli penikulman juoksua harjoitteleva, suosittu urheilija.»
»Eipä ollut», sanoi Usher ilkeästi. »Me olemme jo saaneet selville, kuka hän on; sillä minä huomasin sen ensimäisen kuunsäteen sattuessa häneen.»
»Te arvelitte, että hän oli tuo karannut vanki», huomautti isä Brown yksinkertaisesti, »koska te olitte lukenut sanomalehdistä tänä aamuna, että vanki oli karannut.»
»Minulla oli parempiakin syitä», vastasi alijohtaja tyynesti. »Minä sivuutan ensimäisen ilman muuta, koska se on liian yksinkertainen, että siihen voi panna painoa: tarkoitan, etteivät tunnetut urheilijat juokse pitkin kynnettyjä peltoja, tai tunkeudu orjantappurapensaihin silmien menettämisen uhalla. Eivätkä he sitäpaitsi juokse nenä maassa kuin kyyristelevä koira. Hyvin harjaantunut silmä näki tapauksessa paljon ratkaisevampia seikkoja. Mies oli puettu siivottomiin, rääsyisiin vaatteihin, mutta niissä oli vielä muutakin huomattavaa paitsi siivottomuus ja repaleisuus. Ne sopivat niin huonosti, että ne tekivät aivan hullunkurisen vaikutuksen. Kun hänen mustat ääriviivansa piirtyivät kuunvaloa vasten, teki kaulus, johon hänen päänsä oli uponnut, hänet melkein kyttyräselkäisen näköiseksi, ja pitkien, riippuvien hihojen johdosta hän näytti kädettömältä. Minun mieleeni johtui heti, että hän oli jollain lailla saanut vaihdetuksi vanginpukunsa jonkun avustajansa vaatteihin, jotka eivät ollenkaan sopineet hänelle. Toiseksi puhalsi silloin pistävä tuuli, jota vastaan hän juoksi, niin että minun olisi pitänyt nähdä hiussuortuvien liehuvan tuulessa, jollei tukka olisi ollut hyvin lyhyt. Sitten muistui mieleeni, että noiden kynnettyjen peltojen toisella puolen, joiden yli hän juoksi, oli Pilgrim's Pond, jota varten — kuten muistatte — vanki säilytti luotia; ja minä lähetin kävelykeppini lentämään.»
»Loistava näyte nopeasta päättelemiskyvystä», sanoi isä Brown, »mutta oliko hänellä pyssy?»
Kun Usher äkkiä lakkasi kävelemästä, lisäsi pappi selittäen: »Minä olen kuullut, ettei luoti kelpaa juuri mihinkään ilman sitä.»