»Kuka hiidessä te sitten olette?» kivahti Usher ojentautuen äkkiä suoraksi istuimellaan.
»Minä arvelen, että tuon herran nimi on Todd», sanoi pappi.
Sitten otti hän käteensä sanomalehtiliuskan.
»Minä luulen, että te ette lukenut perheuutisia oikealla tavalla, sanoi hän alkaen lukea yksitoikkoisella äänellään ’… tai on suljettu kaupunkimme iloisinten johtomiesten arvokkaihin rintoihin, mutta huhu kertoo hauskasta pilasta, joka koskee yhteiskunta-asteikon toisessa päässä olevien yksinkertaista käytöstä ja tapoja’. Pilgrim's Pondissa on pidetty suuremmoiset naamiaiset tänä yönä, ja yksi vieraista on kadonnut. Herra Ireton Todd on kelpo isäntä ja on seurannut häntä tänne, ehtimättä muuttaa hassua pukuaan.»
»Mitä miestä te tarkoitatte.»
»Minä tarkoitan sitä miestä, jonka te näitte koomillisiin, liian suuriin vaatteihin puettuna juoksevan pitkin peltoa. Etteköhän tehne viisaimmin, jos menette ottamaan selkoa hänestä? Hän lienee jokseenkin kärsimätön pääsemään takaisin samppanjansa ääreen, josta hän juoksi tiehensä aika kyytiä, kun pyssyllä varustettu vanki tuli näkyviin.»
»Tarkoitatteko tosiaan…», aloitti virkamies.
»No, kuulkaapa, herra Usher», sanoi isä Brown rauhallisesti, »te sanoitte, että kone ei voi erehtyä; ja eräässä suhteessa se ei erehtynytkään. Mutta toinen kone, se, joka oli valmistanut suonimittarin, erehtyikin. Te väititte, että tuo repaleinen mies säpsähti kuullessaan Falconroyn nimen, siksi, että hän oli murhannut tämän. Hän säpsähti Falconroyn nimestä sen vuoksi että hän on lordi Falconroy.»
»Minkä ihmeen takia hän ei ilmoittanut, kuka hän oli?» kysyi ällistynyt
Usher.
»Hän ymmärsi että hänen asemansa, ja äkillinen hätääntymisensä eivät sopineet aatelismiehelle», vastasi pappi, »niin että hän päätti ensin pitää nimensä salassa. Hän aikoi juuri kertoa siitä teille, kun» — ja isä Brown katseli kenkiään — »eräs nainen keksi hänelle toisen nimen».