»Minä olen tietysti kuullut hänestä», sanoi pappi viattomasti.
»Sattuiko… sattuiko kohti?»
»Luullakseni», vastasi Gray vakavasti.
»Kaatuiko», kysyi majuri Putnam matalalla äänellä. »Kaatuiko hän, vai huusiko hän, vai mitenkä?»
Eversti Gray katseli isäntäänsä omituisella, muuttumattomalla ilmeellä.
»Minä kerron teille tarkkaan, mitä se teki», sanoi hän. »Se aivasti.»
Isä Brownin käsi kohosi puoliväliin päätä kohti, niinkuin miehen, joka äkkiä muistaa jonkun nimen.
Nyt hän tiesi mitä se oli, joka ei ollut soodapullonsuhinaa, eikä koiran urahtelua.
»Kas», huudahti tuijottava majuri. »Minä en ole koskaan ennen kuullut, että sotilasrevolveri olisi esine, jolle aivastetaan.»
»En minäkään», sanoi isä Brown arasti. »Olipa onni, ettette tullut suunnanneeksi tykistöänne häntä kohti, olisipa hän silloin saanut pahanpuolisen nuhan.»
Sitten sanoi hän mietittyään hiukan: »Oliko se varas?»
»Mennään sisään», sanoi majuri Putnam terävänlaisesti ja näytti tietä taloon.