"Saisinko teidän läsnäollessanne sanoa vangille pari sanaa?" kysyi isä Brown nöyrällä äänellä poliisipäälliköltä, "ja voisikohan hänet minuutiksi vapauttaa noista kalvosimista?"
"Hän on vahva mies", sanoi Merton hiljaisella äänellä.
"Miksi tahdotte, että ne otettaisiin pois?"
"Niin", sanoi pappi nöyrästi. "Tahtoisin saada suuren kunnian puristaa hänen kättään."
Molemmat poliisit tuijottivat häneen, ja isä Brown lisäsi:
"Ettekö tahdo kertoa heille asian oikeaa laitaa?" Tuolilla istuva mies pudisteli pörröistä päätään, ja pappi kääntyi kärsimättömänä pois.
"Siinä tapauksessa teen minä sen", sanoi hän. "Yksilön henki on suuremman arvoinen kuin näennäisesti puhdas maine. Minä aion pelastaa elossa olevat ja antaa kuolleitten haudata kuolleensa."
Hän meni onnettoman ikkunan luo ja katseli puhuessaan ulos silmiään räpäytellen:
"Minä sanoin teille, että tässä tapauksessa löysimme monta asetta ja vain yhden vainajan. Nyt sanon minä teille, että aseita ei käytetty murhaan. Kaikki nuo kamalat välikappaleet, juoksusilmukka, verinen veitsi, tyhjä revolveri, kaikkia niitä käytettiin armeliaisuuden palveluksessa — ei sir Aaronin murhaan, vaan hänen puolustuksekseen."
"Hänen puolustuksekseen", toisti Gilder. "Ketä vastaan?"