HÖLMÖNEN. Katri! Mari! rukoilkaa tekin herraa.
MARI. Mitä?
HÖLMÖNEN. Armahtamaan meitä ja koko Hölmölän kyläläisiä.
KATRI ja MARI (Lankeevat polvillensa ja Mari suutelee Oluvisen kättä.) Armahtakaa meitä köyhiä!
OLUVINEN. Noh! Olkaa nyt huoleta. Ystävyyden vuoksi minä sen teen. Kutsu nyt pian tänne kaikki Hölmöläiset, me sillä aikaa olemme ruualla.
HÖLMÖNEN. Niinkuin tuulessa, minä juoksen ympäri kylän. (Hölmönen, Katri ja Mari menevät.)
3. Kohtaus.
Hölmönen. Katri. Mari.
HÖLMÖNEN. Katri, Mari! Hoi lapseni, nyt iloitkaa! Meitä kohtaa sanomatoin onni, onni, jota ei isiemme isänisät ole nähneet eikä lapsemme lastenlapset näe; eikä ainoastaan meitä, mutta kaikkia Hölmölän kyläläisiä. Niin, lapseni!
KATRI. Mitä? Vapauttiko keisari veronmaksosta?