TOINEN KATSOJA. Minä otin velaksi nekin; hihihi!
MARI. Ja minä — kuin vielä suutelin häjyn likaista kättä!
HÖLMÖNEN. Lapseni! Pettäjät rankaisee Jumala, vääryys ei menesty kauan.
YKSI KATSOJA. Todella se käänsikin silmämme. Nythän me vasta näemme oikein. Kaikki silmänkääntäjät ovat petturia.
Hannikainen.
Loppu-Toivotus.
Suokǒn Jumala, ettæ kiukku ja viha katoaisi Suomalaisten sydæmmistæ, ja tæytttækœ̌n nĭtæ veljellinen rakkaus ja Lempi!
Ettæ itsekukin harjottaisi hyviæ tapoja ja tavollisŭtta nĭn myös ahkeroitsisi muissa levitellæ sivěllistæ ja Jumalalle otollista elæmætæ!
Sillæ se kansa văn, joka Jumalata pelkæ̌ ja hyviæ tapoja tavollista elæmætæ viljelě, se kansa pystyssæ pysyy ja măilman myrskyjæ kestæ̌.
Mutta sa kansa, joka pahă, sivětœntæ, tavotonta elæmætæ pitæ̌, joka velttona tahrăntŭ rikoksĭn ja paheisĭn, se kansa on jo hukkumaisillăn. Sen osottă măilman Tosine.