Gabriel Ferry, oikealta nimeltään Louis de Bellemarre (Bálmár), syntyi 1809 Grenoblessa, Ranskassa. Hän teki useita matkoja Amerikaan, ja kuoli 1852 Amazone-laivan palossa ollessaan menossa Kaliforniaan. Teoksensa julkaisi hän aluksi aikakauslehdessä " Revue des Deux Mondes ". Niiden vilkkaat ja värikkäät kuvaukset Keski-Amerikan levottomista oloista, kullankaivajista ja intiaanein elämästä, herättivät pian ansaittua huomiota ja käännettiin useille kielille. Ja vielä tänä päivänä ovat ne haluttua lukemista.

Kuuluisin niistä on epäilemättä " Metsäsissi " ("Le coureur des bois"), joka ilmestymisestään saakka on ollut kaikkien tervehenkisten ja seikkailunhaluisten nuorten mielikirja. Samalla kuin hengähtämättä seurataan "metsäsissin", tuon kanadalaisen jättiläisen ja hänen suojattiensa seikkailuja Meksikon erämaassa, jonka luonnon hurja ja suurenmoinen kauneus herkällä kädellä kuvataan, opitaan itse juonesta ja tapausten kulusta vihaamaan vääryyttä, julmuutta, kavaluutta ja alhaista kullan himoa; mutta samalla oppii niistä nuori lukija sitä enemmän panemaan arvoa raittiille ja yksinkertaiselle elämälle, jonka ohjeina ovat peloton rohkeus, rehellisyys, inhimillisyys ja itsensä uhraavaisuus. Kukapa ei silloin mielellään antaisi kirjaa poikainsa luettavaksi!

"Metsäsissi" on muutoin Suomessakin tunnettu teos: v. 1891 ilmestyi se nimittäin Tampereella sanomalehden ylipainoksena, mutta on aikoja sitten nykypolven saatavista kadonnut. Kansankirjastojen hoitajat kuitenkin mahdollisesti voisivat todistaa, että joka vuosi poikaset loistavin silmin pyytävät lainata "Metsäsissiä", jonka uskomaton väkevyys ja pitkä pyssy, rohkeus ja osumatarkkuus muodostuvat saduksi heidän mielessään. Teoksen silloinen suomentaja on nyt tahtonut lahjoittaa Suomen nuorille uudelleen ja parannettuna laitoksena tämän mainion kirjan.

Saakoon se suopean vastaanoton! Tuskinpa lienee sitä miestä, jolla ei olisi lapsuudestaan viehättävän romanttista muistoa tällaisista metsäsisseistä, punanahoista, harmaista karhuista, erämaiden salaisista ja suunnattoman rakkaista kultalaaksoista sekä aavikoiden loihditusta valkoisesta hevosesta. Hänkin vannaan rientää koettamaan, saisiko noita rakkaita tunnelmia edes hiukan uudistumaan, ja silloin lukee hän "Metsäsissin", sijoittaen sen tärkeälle paikalle poikansa kirjojen joukkoon. Ja pian huomaa hän, kuinka vanha kanadalainen muodostuu nuorten uskolliseksi ja rakkaaksi ystäväksi.

Kustantaja.

1.

JOSÉ UNIKEKO.

Biscayalahden kallioisella rannalla on vanha linna, jonka harmaa liuskakatto, auringon säteiden siihen sattuessa, loistaa kauvas merelle. Tämän linnan omistivat espanjalaiset Mediana-kreivit, joiden perheet pitkän ajan olivat tässä asuneet. Linnan alapuolella ulottuu kallion porrasmaisilla rinteillä meren rannalle asti pitkä rivi kehnoja hökkeleitä. Niissä asuu kalastajia, jotka tällä rannalla harjoittavat vähän tuottavaa elinkeinoansa.

Joulukuulla 1808 oli osa heistä, kurjuudestaan huolimatta, peljäten Ranskan armeijan lähestymistä, paennut Elanchovin kylästä, ja ainoastaan pieni osasto espanjalaisia rannikkovartioita oli jäänyt jäljelle estämään ulkomaisen tavaran salakuljetusta.

Täksi rauhattomaksi ajaksi oli don Juan de Mediana, kreivi-vainajan vanhempi poika, valinnut tämän syrjäisen linnan varmaksi turvapaikaksi puolisolleen, donna Luisalle. Jätettyään hänet ja heidän ainoan lapsensa uskotun ystävän turviin, matkusti kreivi itse pois, tarjotakseen uhatulle isänmaalleen käsivartensa taistelussa peljättyä vihollista vastaan. Hän meni, eikä milloinkaan palannut.