Sellainen oli noitten molempien erämaan rosvojen ulkomuoto.
— Mitä Lumivuorten kotkalta tahdotaan, koska minua on sillä nimellä mainittu? kysyi kanadalainen tyynesti.
— Ho ho, lausui Illinoisin rosvo ilkeällä hymyllä; minusta tuntuu kuin jo kerran ennen olisimme kohdanneet toi emme ja ellei muistoni petä, niin ei kanadalainen metsäsissi olisi saanut pitää hiuksiansa ilman…
— Ilman kelpo iskua pyssyn perästä, jonka mainio päänne varmaan myöskin muistaa, lisäsi José, sekaantuen tuohon ranskankieliseen keskusteluun.
— Oletteko tekin siellä? sanoi rosvo.
— Niinkuin näette, vastasi José, kylmyydellä, jonka vastakohtana olivat hänen vihasta hehkuvat silmänsä.
— Se on sama mies, jota intiaaniveljeni nimittävät Matkijalinnuksi, sanoi Bastardi.
José, jonka kiivas mieli oli kuohuksissa, loi leimuavan katseen mestitsiin ja avasi jo suunsa antaaksensa äkäisen vastauksen, kun Rosenholz pyysi häntä olemaan vaiti.
Kanadalainenkin tunsi kärsivällisyytensä olevan lopussa.
— Olen noussut kuulemaan rauhan sanoja, ja nyt jo poistuvat Punakäden ja Bastardin kielet kauvaksi siitä, lausui hän vakavasti.