Saaren rannoilla kasvoi vesikasvia. Meheviä pensaita, kahilaa ja vihertävää salavaruohoa oli kasvanut runkojen väliin ja muutamia suuria salaviakin kohosi sen syvimmällä paikalla.
Tämä omituinen lautta oli noin kuuden jalan levyinen ja rotevakin mies voi siinä pensaiden taakse piiloutua.
Aurinko vaipui vähitellen taivaan rannalle ja pensaitten varjot pitenivät. Täten syntynyt miellyttävä vilpoisuus oli houkutellut Fabianin laskeutumaan levolle. Rosenholz näytti vartioivan tätä lyhyttä unta, jota nuorukainen nautti marssin vaivojen perästä, jonka kestäessä he olivat olleet alituisesti vaarassa. José taasen koki vilvoitella itseänsä siten, että kasteli jalkojansa vedessä.
— Katso, sanoi vanha metsästäjä hetken kuluttua jälkimäiselle, tuolla joen toisella rannalla nousee tomu-pilvi ilmaan; siinä on kesyttämätön hevoslauma, joka tahtoo tulla juomaan, ennenkun menee yöksi kaukaisille laidunmailleen. Tuossa ne tulevat koko ylpeässä komeudessaan, jonka Jumala on suonut kesyttömille hevosille, niiden silmät hehkuvat, sieramet ovat levällään, harja liehuu tuulessa. Mielinpä herättää Fabianin, että hän saisi nähdä ja ihailla niitä.
— Anna hänen maata, Rosenholz, sanoi José.
— Mutta tämä komea näytelmä, joka häneltä jää näkemättä! Kuinka iloisina nuo jalot eläimet juoksentelevat, vapaudestaan hurmautuneina.
— Siihen asti, kuin intiaanit ajavat niitä takaa; silloin juoksentelevat ne peloissaan, sanoi José.
— Näetkö, nyt ovat ne juosseet tiehensä yhtä nopeasti kuin myrskyn ajama pilvi. Nyt muuttuu näky; näetkö tuota hirveä tuolla, jonka kiiluvat silmät ja tumma pää tuon tuostakin näkyvät puiden välistä. Se vainuu jotain, se kuuntelee. Tuolla se tulee juomaan. Se on kuullut jotain ääntä, se kohottaa päänsä; noita vesipisaroita, jotka tippuvat sen suusta, voisi luulla valuvaksi kullaksi, kun aurinko kultaa ne tuollaisiksi. Mutta nyt ei poika saa enää maata.
— Anna hänen maata, sanon.
Kanadalaisen pää vaipui miettivänä rinnalle ja hän antautui kaihomielisten unelmien valtaan, luoden salaisen silmäyksen nukkuvaan kasvattipoikaansa. José veti puhvelinnahkaiset saappaansa taasen jalkaansa.