— Jos heitä olisi vain seitsemäntoista, vastasi José, niin tulisimme kyllä toimeen heidän kanssaan, mutta jos he saavat apua…
— Meidän täytyy kuitenkin koettaa, vaikkapa se on vaarallistakin; henkemme on Jumalan huomassa, vastasi Rosenholz, tullen uudelleen levottomaksi Fabianin tähden. — Sanokaapas, ystäväni, jatkoi hän, kääntyen Gayferokseen, ettekö kuulu don Estevanin joukkoon?
— Tunnetteko hänet? kysyi haavoitettu heikolla äänellä.
— Kyllä. Mutta mitenkä poistuitte niin loitolle leiristä?
Haavoitettu kertoi, että hän don Estevanin käskystä oli lähtenyt etsimään eksynyttä opasta ja sitten eksynyt itsekin, jolloin kesyttömiä hevosia pyydystävät intiaanit olivat hänet huomanneet. — Mikä on tuon oppaan nimi? kysyi Fabian.
— Cuchillo.
Fabian loi tarkoittavan silmäyksen Rosenholziin.
— Niin, tuumaili metsästäjä, hyvinkin luultavaa on, ettei epäluulosi tuota teeskentelevää pirua vastaan ole perätön ja luultavasti opastaa hän heitä kultalaaksoon; mutta, lapseni, olemmehan itsekin lähellä sitä, kun vain vapaudumme noista kirotuista intiaaneista. Kun vain kerran olemme sinne asettuneet, niin suoriudumme kyllä heistä, vaikka heitä olisi sata.
Tämän kuiskasi hän Fabianin korvaan.
— Vielä sananen, sanoi kanadalainen haavoitetulle, ja sitten saatte olla rauhassa; paljonko väkeä on don Estevanilla?