— Kyllä sanoi José, luulinpa, että koko saari irtautuisi paikaltaan.
Mutta molemmat metsästäjät huomasivat vaaran hetken lähenevän ja että aselepo oli lopussa ja pitkä, julma taistelu alkamassa.
Kanadalainen kehoitti molempia tovereitansa mahdollisimman tarkasti säästämään ampumatarpeitaan. Sitten neuvoi hän Fabiania, miten tämä tähtäisi, paremmin osataksensa. Tämän tehtyään pusersi hän vavisten Josén kättä, ja tämä vastasi sydämellisesti tähän; vihdoin sulki hän sanomattomalla hellyydellä, samoin kuin sinäkin päivänä, jolloin heidät meritaistelu erotti, Fabianin sydämellensä. Tämän inhimillisen heikkouden ilmauksen jälkeen asettuivat saaren puolustajat paikoilleen niin tyyninä ja kylmäverisinä, kuin mikä intiaani tahansa.
Muutamia hetkiä kului, jolloin vain sairaan raskaat henkäykset ja veden loiske saaren rannoilla olivat ainoat äänet, jotka häiritsivät luonnon hiljaisuutta tällä hetkellä, jolloin aurinko oli katoamaisillaan.
Joen pinta, rannalla olevien puiden latvat, kaislikkokin olivat metsästäjäin tarkan huomion esineinä, sillä yö monine vaaroineen läheni nopeasti. — Nyt on hetki, jolloin yön pahat henget virittävät ansojaan, hetki, jolloin nuo jaguarit ihmishaamussa etsivät saalistaan, sanoi Rosenholz vakavasti.
Ei kukaan vastannut näihin sanoihin, jotka pikemmin tuntuivat ääneen lausutulta ajatukselta, kuin huomioon otettavalta varoitukselta.
Pimeni vähitellen. Rannalla kasvavat pensaat saivat haaveellisen muodon, jollaisen hämärän epäselvä kajastus luo esineisiin. Puiden vihannuus muuttui tummiksi, kylmiksi värivivahduksiksi, mutta tottumuksesta oli molemmilla metsästäjillä intiaanien tarkka silmä, eikä mikään voinut pettää heidän tottuneita aistimiaan, kun he huolellisesti vartioivat.
— José, alkoi metsästäjä matalalla äänellä, eikö sinustakin tunnu, ikäänkuin tuo pensas — hän osoitti erääseen pajupensaasen — olisi saanut toisen muodon ja tullut suuremmaksi?
— Kyllä, sanoi José, pensas ei enää ole samanmuotoinen.
— Katsohan tuonne, Fabian, jatkoi kanadalainen, eikö sinunkin nuorelle, terävälle silmällesi näytä ikäänkuin tuon pajupensaan vasemman puoliset oksat ja lehdet eivät olisi sellaisessa asemassa kuin ne ovat luonnostaan?