"Siis on joku mielen muutos sinussa tapahtunut?
"Se ihmetyttää minua, sillä perus-aatteesi määräävät sinut äitini heikompaa poikaa — — —"
"Sinä teet minusta pilkkaa," hovimies keskeytti kuningasta hiukan moittivalla, mutta kuitenkin rukoilevalla äänellä. "Kun käännyin sinun puoleesi, niin se ei tapahtunut horjuvaisuudesta, vaan ainoastaan siitä, että tahdoin pysyä uskollisena elämäni ainoalle tarkoitukselle.
"Ja mikä se on?" - ….
"Pitää huolta tämän tilaan onnesta ylhäisen äitisi mielen mukaan, jonka neuvon-antaja olin."
"Sinä unhoitat toisen päämääräsi: päästä niin hyvään asemaan kuin mahdollista."
"Minä en sitä unhoittanut, vaan en tahtonut sitä ilmoittaa, sillä minä tiedän kuinka täpärällä kuningasten aika on, ja sitä paitse minusta näyttää itsestäänkin ymmärrettävältä, että ihminen ajattelee omaakin etuaan, niinkuin se, että me ostaissamme hevosen, saamme myöskin sen varjon."
"Miten tarkkaa! Mutta minä moitin sinua yhtä vähän, kuin tyttöä, joka menee peilin eteen kaunistelemaan itseänsä lemmittyänsä varten ja samalla myöskin iloitsee omasta ihanuudestaan.
"Mutta palatkaamme kuitenkin takaisin sinun ensi lauseesesi.
"Egyptin tähden, jos oikein olen käsittänyt tarkoituksesi, luulet täytyväsi tarjota minulle sitä palvelusta, jota tähän asti olet osoittanut veljelleni?"