"Tuo poika näytti luulevan saavansa tanssia tämän burreen teidän kanssanne."
"Mahdollisesti", vastasi Madelon päätään heilauttaen, "mutta kyllä se nyt jäi tanssimatta!"
Landryta nämät sanat kovin loukkasivat ja hän jäi katselemaan tanssia tarkastaen Madelonin käytöstä, joka ei ollut huolimatonta, vaan päinvastoin niin ylpeätä ja ylimielistä, että poikaa oikein harmitti, ja kun tyttö tuli hänen läheisyyteensä, jolloin Landry katseli häntä hiukan ivallisesti, tokasi tyttö uhmaten: "Vai niin, Landry; sinä et saa tänään ketään kanssasi tanssimaan? Sinun kai täytynee turvautua jälleen Sirkkaan."
"Ja turvaudun mielellänikin", vastasi Landry; "sillä jos hän ei olekkaan juhlan kaunein tyttö, niin hän ainakin tanssii paraiten."
Hän kiersi kirkon ympäri, etsien pikku Fadettea, ja vei hänet takaisin tanssipaikkaan aivan Madelonin eteen, jossa tanssi hänen kanssaan kaksi burreeta peräkkäin. Kelpasi katsella miten ylpeänä ja tyytyväisenä Sirkka karkeloi! Eikä hän salannut mielihyväänsä, vaan hänen veitikkamaiset mustat silmänsä loistivat ja hän heilautteli pientä niskaansa ja suurta päähinettään kuin tupsukana.
Mutta valitettavasti hänen menestyksensä herätti suuttumusta viidessä kuudessa pojassa, jotka tavallisesti pyysivät hänet tanssiin, mutta eivät nyt saaneet häntä kanssaan, vaikka he eivät olleet milloinkaan olleet häntä kohtaan ylpeitä, vaan olivat aina pitäneet häntä tanssinsa tähden arvossa. He rupesivat nyt häntä arvostelemaan, pilkkaamaan hänen korskeuttaan ja tirskumaan hänen ympärillään: "Hei, katsoppas Sirkkaa, joka luulee Landry Barbeaun lumonneensa! Sirkka! Viirikukko! Kikkanokka; Hepsankekka!" j.n.e. mitä parainta osasivat.
XVI.
Kun pikku Fadette meni heidän ohitsensa, vetivät he häntä hihasta tai asettivat jalkansa eteen kaataakseen hänet, ja muutamat — tietysti nuorimmat ja huonoimmin kasvatetut — nykivät häntä myssyn korvalipuista, niin että se pyörähteli kuin väkkärä hänen päässään, ja huusivat: "Katsokaa, katsokaa Fadetin muorin tuuliviiriä!"
Sirkka-raukka läimäytti viisi kuusi kertaa oikeaan ja vasempaan, mutta se vaikutti vain että huomio kiintyi häneen vielä suuremmassa määrässä ja rahvas alkoi pakista: "Katsokaapas meidän Sirkkaa, mikä onni häntä on tänään kohdannut! Landry Barbeau pyytää hänet alati kanssaan tanssimaan! Näkeehän sen jokainen, että hän tanssii hyvin; mutta nyt hän luulee olevansa kauniskin ja keikailee kuin harakka!" Toiset taasen kääntyivät Landryn puoleen: "Onko hän sinut noitunut, Landry-raukka, kun et näe enää ketään muuta kuin hänet? Vai aijotko pyrkiä poppamieheksi? Pian kai näemme sinun tallustelevan susia paimentamassa."
Landryta hävetti, mutta Sylvinet, jonka mielestä hänen veljensä oli paras ja kunnioitettavin ihminen maailmassa, oli vielä enemmän harmissaan nähdessään että hän joutui niin monen ihmisen naurun alaiseksi, jopa ulkopitäjäläistenkin, jotka nekin alkoivat vähitellen asiaan sekaantua ja puhella: "Onhan se kaunis poika, mutta mikä häntä oikein riivaa, kun ihastuu kaikkein rumimpaan tyttöön?" Madelon kuunteli riemuiten kaikkia pilkkapuheita ja otti niihin itsekin osaa.