Ja poika lähti tytön kanssa. Germain seisoi liikahtamatta, surumielisempänä ja epätietoisempana kuin koskaan.
X.
Kylän valtias kaunotar.
Puhdistettuaan vähän itseänsä ja hevostaan, noustuaan hiirakon selkään ja saatuaan tietää tien Fourcheen ajatteli Germain, että ei tuota maksanut enää kauemmin kammoa ja että hänen täytyi unhottaa viimeöiset unelmat.
Hän tapasi ukko Leonardin istumassa kauniin kartanonsa edessä korkealla, vaalakan vihreäksi maalatulla penkillä. Rappusissa oli kuusi kiviaskelta, josta saattoi käsittää, että kartanon alla oli tilava kellari. Puutarhan ja hamppupellon ympäri tehty kiviaita oli kalkittu. Koko asunto näytti muhkealta, niin että sitä melkein olisi saattanut luulla herraskartanoksi.
Tuleva appi nousi ottamaan vastaan Germainia. Kyseltyään koko viisi minuuttia, miten koko perhe kotona voi, lausui hän viimein tavallisen kysymyksen, jolla kohteliaimmin tiedustellaan, mihin kelläkin on matka, joita satutaan tapaamaan: "Vai niin, tänne päinkö tie teitä vetää?"
"Tulin tänne teitä tervehtimään", vastasi Germain, "ja tuomaan teille näitä lintuja apeltani sekä kertomaan häneltä terveisiä ja sanomaan häneltä myöskin, että te varmaankin tiedätte, millä asialla minä olen."
"Hah hah haa!" nauroi ukko Leonard, taputellen isoa vatsaansa, "kyllä näen, kuulen ja ymmärrän!" Ja veitikkamaisesti rypistäen toista silmäänsä jatkoi hän. "Te ette ole ainoa tähystelijä täällä, hyvä ystävä. Jo siellä sisällä on kolme muuta, jotka virittelevät paulojansa kuten te. Minä en karkoita ketään, minun olisikin vaikea sanoa sitä tai tätä, sillä kaikki ovat kelvollisia tarjokkaita. Mauricen sekä hyvän tilan tähden, jota te hoidatte, minä mieluisimmin tahtoisin, että te hänet saisitte. Mutta tyttäreni on täysikäinen ja hallitsee itse omaisuuttansa; hän siis tehköön, mitä tahtoo. Astukaa sisään ja tutustukaa; minä vain toivotan onnea teille saamaan paraan osan."
"Antakaa anteeksi", vastasi Germain hyvin kummastuksissaan, kun huomasi tulleensa liika henkilöksi siihen, jossa oli luullut saavansa olla yksinään, "minä en tiennyt tyttärellänne olevan jo ennestään kosijoita, enkä minä ole tullut tänne riitelemään hänestä toisten kanssa."
"Jos olette luullut", vastasi ukko Leonard yhtä leikillisesti kuin ennenkin, "minun tyttäreni olevan yksinään ja ikävissään sen tähden, että te olette vitkastellut, niin olette pahasti pettynyt, poikaseni. Katerinella tosiaan on millä houkutella luoksensa kosijoita, ja hänellä niitä onkin pikemmin liian monta kuin liian vähä tarjona. Mutta astukaa sisään, sanon minä, älkääkä joutuko hämillenne. Se nainen kyllä ansaitsee, että hänestä vähän kilpaillaankin."