HANNELE. Sieltä syvältä — veden pohjasta.
BERGER (ottaa, muuttaen aikeensa, päällystakin ylleen): Täällä tarvitaan ennen kaikkea lääkäriä. Minä luulen, että hän istuu vielä Miekan ravintolassa.
GOTTVALD. Minä jo lähetin hoitajatarta hakemaan. Lapsi tarvitsee ehdottomasti hoitoa.
BERGER. Minä menen puhumaan lääkärille. (Schmidt'ille.) Toimittakaa
poliisi luokseni. Minä odotan Miekan ravintolassa. Hyvää yötä, herra
Gottvald. Me otamme miehen vielä tänä iltana korjuuseen. (Menee
Schmidt'in kanssa. Hannele nukkuu.)
SEIDEL (äänettömyyden jälkeen): Ei hän sitä miestä kiinni pane.
GOTTVALD. Miksikä ei?
SEIDEL. Kylläpähän itse tietää syyn. Kukas on sen tytön maailmaan saattanut?
GOTTVALD. Oh, Seidel, se on vain juorua.
SEIDEL. Noo, tiedättekö: se mies on aikoinaan elänyt iloisesti.
GOTTVALD. Kaikkeahan ne ihmiset juoruavat. Ei voi puoliakaan uskoa. —
Kunpa se tohtori vain pian tulisi.