Uinu, pienoinen,
Kas, parvi vierasten!
(Nyt täyttää kullanviheriäinen hohde yht'äkkiä huoneen. Näkyy kolme valoisaa enkeliolentoa, — kauniita siivekkäitä nuorukaisia ruususeppeleet päässä, — jotka laulavat laulun lopun molemmiltakin sivuilta alasriippuvista nuottilehdistä. Ei näy laupeudensisarta, eikä naisolentoa.)
Nuo vieraat kaukomatkaisat
Ne enkelit on armahat,
Uinu, pienoinen!
HANNELE (avaa silmänsä, tuijottaa hurmaantuneena enkeliolentoihin ja sanoo hämmästyneenä): Enkeleitä?
(Kasvavalla hämmästyksellä, purkautuvalla riemulla, mutta vielä ikäänkuin epäillen): Enkeleitä!!
(Suurimmalla riemulla): Enkeleitä!!!
(Lyhyt äänettömyys. Enkelit puhuvat toinen toisensa jälkeen soiton säestyksellä.)
ENSIMÄINEN ENKELI:
Ei noilla kummuilla päivä
Ole kultaansa sinulle suonut.
Ei laakson vihreä nurmi
Ole vehmaana laineillut eessäs.