Kaiken tämän tunteiden sekamelskan pääaiheuttajat, Julian ja Isidor, kävivät kokouksen jälkeen neuvottelemaan eräässä kaupungin oluttuvista.
"Huonosti meiltä onnistui toivomaamme appiukkoon nähden!" arveli heistä toinen.
"Mitä lemmittyjemme isäukkoon tulee, niin, luulen ma, ottaa hän huomioon tilaisuudessa osoittamamme hyvän tahdon, eikä hän pahakseen ole sitä missään tapauksessa ottanut!" vastasi toinen; "mutta muutoin on esiintymisemme täysin onnistunut, hänhän tuli valituksi aivan yksimielisesti!"
"Todellakin, niin kyllä, kuka olisi ajatellut, että me kaksi jo ensi kerralla valtiolliseen kokoukseen mennessämme tekisimme neuvosherran?"
"Sen minäkin sanon, että se on hyvä alku! Täytä ja juo! Sitä tulee meidän jatkaa! Jos me jatkuvalla menestyksellä politikoimme, niin tulee se olemaan meille hyvin edullista! Päällikköni sanoo tahtovansa vielä tänä vuonna luopua; minun täytyy nyt jo tehdä melkein kaikki työt!"
"Ja minun esimieheni ei tule enää valituksi, jahka hänen virka-aikansa päättyy, se on hyvin todennäköistä."
"Silloinpa sinä voit jo nyt valmistella maaperää piirissäsi! Juo pohjaan!"
"Sinun vuorosi täyttää! Kuulehan mitä minulla äsken juolahti mieleen, minä tahtoisin sitä tyystin harkittavaksi!"
"Laukaise pois!"
"Minä arvioin hyödylliseksi, ettemme menisi samaan puolueeseen, silloin voisimme paremmin omaksi hyväksemme toimia! Useinhan perheissä sattuu, että yksi veljistä on harmaa, toinen musta, kolmas punanen, ja kaikki menestyvät hyvin sellaisinaan; yksi hankkii ystäviä toiselle, puhumalla hänestä hyvää ja suosittelemalla häntä!"