WILHO. Ei, nyt täytyy lähteä kotiin. Tuletteko kanssani?
URHONEN. Ei, ei. En voi pysyä neljän seinän sisässä; minun täytyy olla ulkona, metsässä ja pellolla.
WILHO (itsekseen). Ihan hyvästi kaikki asiat käyvätkin (Ääneensä).
No, saan toivottaa hyvää yötä.
(Hän menee ulos vasemmalta puolelta.)
URHONEN. Hyvää yötä — ha ha ha! — En huoli koko asiasta, minä; en ollenkaan. Mutta kuitenkaan en tiedä selvästi, parran-ajo-astianiko taivaalla loistanee, ja pidänkö aurinkoa käsi-varrellani, vai liekö toisin.
(Neitsy Kypäri astuu sisään vasemmalta puolelta.)
YHDEKSÄS KOHTAUS.
Neitsy. Urhonen.
NEITSY (itsekseen). Jaa, hyvin lystiä sekä ihanata yötä tulen viettämään!
URHONEN (itsellensä). Se on hän!