Hilma. Julia. Wilho (tulee sukkelasti sisään perä-ovesta.)
WILHO. Armas Hilmaseni! Tätinne on kohta täällä!
HILMA. Ah Jumalani! minä olen saatettu ilmi.
WILHO. Ei, kultaseni! mutta tätinne ja Urhonen ja vielä joku kolmas henki ovat metsässä kiini otetut sala-tavaran-kuljettajoina, ja ovat nyt tänne tulossa. Yksi kasakoista on juosnut edeltäpäin, ilmoittamaan heidän tuloa. Setäni on käskenyt tuomaan tätinne tänne saliin, niin kohta kuin hän tulee.
HILMA. Ei se ole mahdollista. Te laskette leikki-puhetta.
JULIA. Sano meille vaan totta, Wilho!
WILHO. Sulaa totta vaan haastankin.
HILMA. Mitä minun nyt on tekeminen?
WILHO. Mennä piiloon vaan, kun aika tulee, herttaseni! niin voimme tässä pelata loppu-kohtauksemme; olkaa huoletta, kyllä minä kaikki laitan selvälle.
JULIA. Minä luulen todella, paras Hilmaseni, että tämä tapaus ei hämmennä tuumiamme, vaikkapa kaikki olisikin totta, ja tätinne tänne tulossa. Menkää nyt minun kamariini niin kauaksi, ja olkaa pelotta! Me kyllä saatamme asiat hyvään loppuun.