RICCAUT.
Minu nimi toivo teiden armo? — Vous voyés en moi — teiden armo nehde minussa le chevalier Riccaut de la Marliniere, seigneur de Pret-au-val, de la branche de Prensd'or. — Teiden armo joutu ihmetys, kun huoma minun olla niin suuri, suuri pärhe, qui est veritablement du sang royal. — Il faut le dire; je suis sans doute le cadet le plus avantureux, que la maison a jamais eu. — Mine on palvella minun ykstoistas ikevuosi asti. Yks affaire d'honneur sai minun lehti pako. Sitte mine palvella henen paavillinen pyhyys, San Marinon republik, Puolan kruunu ja Staaten-General, siihen asti kun mine lopulta joutu tennen. Ah, mademoiselle, que je voudrois n'avoir jamais vu ce pais-la! Jos mine sai jeede palvella Staaten-General, niin mine nyt pites olla ainakin eversti. Mut teele mine aina vain olla capitaine, ja sitten viele olla pois pantu capitaine —
NEITI.
Se on kovin murheellista.
RICCAUT.
Oui, mademoiselle, me voilà reformé, et par-là mis sur le pavé!
NEITI.
Minä valitan suuresti.
RICCAUT.
Vous êtes bien bonne, mademoiselle. — Ei, teede ei tunte oma arvo. He tahto minunlainen mies reformir! — Mies, joka viele liseks tesse palvelussa on itsen rouinir! — Mine on itse anta lise enempi kun kaksikymmentuhat livres. Mite minula nyt on? Tranchons le mot; je n'ai pas le sou, et me voilà exactement vis-à-vis du rien.