FRANZISKA.
Mitä te ajattelette? Lähtekää toki ja kiittäkää hyvää onneanne —
v. TELLHEIM.
Kurja raukka! sellaisena minua pidät? — Ei, rakas Franziska, tuo neuvo ei tullut sydämestäsi. Anna anteeksi kiivastukseni!
FRANZISKA.
Älkää enää pidättäkö minua. Minun täytyy rientää katsomaan, mitä hän
tekee. Kuinka helposti olisi saattanut jotakin tapahtua. — Menkää!
Tulkaa mieluummin takaisin sitte kun teitä haluttaa tulla takaisin.
(Rientää neidin jälkeen.)
KAHDEKSAS KOHTAUS.
v. TELLHEIM.
Mutta, Franziska! — Oo, minä odotan teitä täällä — Ei, se on tärkeämpää! — Kun hän näkee, että minulla on tosi mielessä, ei hän voi olla antamatta anteeksi. — Nyt minä tarvitsen sinua, kunnon Werner! — Ei, Minna, minä en ole petturi! (Kiiruhtaa pois.)
(Neljännen näytöksen loppu.)