Mikä minun on? — Koko sieluni on uudessa vireessä. Oma onnettomuuteni masensi minut — sai minut harmistuneeksi, lyhytnäköiseksi, ujoksi, veltoksi; hänen onnettomuutensa kohottaa minut korkealle, minä katselen jälleen vapaasti ympärilleni ja tunnen itseni reippaaksi ja voimakkaaksi ryhtymään hänen puolestaan kaikkeen — mihin tahansa —. Miksi viivyttelen? (Aikoo lähteä neidin huoneeseen, josta Franziska tulee häntä vastaan.)
KOLMAS KOHTAUS.
Franziska. v. Tellheim.
FRANZISKA.
Tekö se olitte sittenkin? — Olin kuulevinani teidän äänenne. — Mitä haluatte, herra majuri?
v. TELLHEIM.
Mitäkö haluan? — Mitä neitisi tekee? — Tule!
FRANZISKA.
Hän on juuri lähdössä ajelemaan.
v. TELLHEIM.