v. TELLHEIM.
Hyvä! Sappi onkin parasta, mitä meillä on.
WERNER.
Minä pyydän teitä, herra majuri —
v. TELLHEIM.
Kuinka monta kertaa minun pitää se sanoa? Minä en tarvitse rahojasi!
WERNER
(suuttuneena). No tarvitkoon niitä sitten kuka tahansa! (Heittää kukkaron hänen jalkojensa eteen ja menee syrjään.)
NEITI
(Franziskalle). Ah, rakas Franziska, minun olisi pitänyt totella sinua. Olen pitkittänyt pilaa liian kauvan — Mutta hänenhän tarvitsisi vain kuulla, mitä minulla — (Lähestyen häntä.)