v. TELLHEIM.
Mitä?
NEITI.
Kreiviä, enoani, isääni, teidän isäänne — — Minun pakoni, hänen suuttumuksensa, minun perinnöttömäksi tekemiseni; — ettekö kuule, että kaikki on vain keksittyä? Herkkäuskoinen ritari!
v. TELLHEIM.
Keksittyä? Mutta sormus? sormus?
NEITI.
Missä teillä on se sormus, jonka annoin teille takaisin?
v. TELLHEIM.
Te otatte sen jälleen? — Oi, sitten olen onnellinen! — Kas tässä,
Minna! — (Vetää sen esiin.)