v. TELLHEIM.
Voi teitä ilveilijöitä, olisihan minun pitänyt tuntea teidät!
FRANZISKA.
Ei, totisesti; minusta ei ole ilveilijäksi. Olen vavissut ja tutissut ja minun on täytynyt kädelläni pitää suutani tukossa.
NEITI.
Ei ole omakaan osani ollut helppoa. Mutta tulkaahan toki!
v. TELLHEIM.
En osaa vielä oikein tointua. — Kuinka hyvältä, kuinka pelottavalta minusta tuntuu! On kuin äkkiä heräisi hirvittävästä unesta!
NEITI.
Me vitkastelemme. — Kuulen hänen jo tulevan.