KREIVI.
Eihän vain sinun Tellheimisi?
NEITI.
Kukapa muu kuin hän? — Tulkaa, Tellheim! (Vie hänet kreivin luo.)
KREIVI.
Hyvä herra, emme ole koskaan nähneet toisiamme, mutta jo ensi silmäyksellä olin teidät tuntevinani. Toivoin arvanneeni oikein. — Syleilkää minua. — Olette saavuttanut täyden kunnioitukseni. Pyydän ystävyyttänne. — Sisareni tytär, tyttäreni rakastaa teitä. —
NEITI.
Sen te tiedätte, isäni! — Ja onko se sokea, minun rakkauteni?
KREIVI.
Ei, Minna, rakkautesi ei ole sokea, mutta rakastettusi on — mykkä.