v. TELLHEIM
(osoittaen kukkaroa, jonka Werner on heittänyt maahan). Kas tuossa, Just! — nosta kukkaro maasta ja vie se kotiin. Mene! — (Just poistuu.)
WERNER
(joka yhä vielä on seisonut nurkassa murjottaen eikä ole näyttänyt ottavan osaa mihinkään, tämän kuultuaan). No niin!
v. TELLHEIM
(lähestyen häntä tuttavallisesti). Werner, milloin voin saada ne toiset tuhat pistolia?
WERNER
(yhtäkkiä jälleen hyvällä tuulellaan). Huomenna, herra majuri! huomenna. —
v. TELLHEIM.
Minun ei tarvitse joutua velalliseksesi, mutta tahdon ruveta varojesi hoitajaksi. Kaikille teille hyväsydämisille ihmisille pitäisi asettaa holhooja. Te olette jonkinlaisia tuhlaajia. — Sinä suutuit minuun äsken, Werner! —