No, lapseni? Hänellä ei kai ole mitään oikeutta siihen?
FRANZISKA.
Meilläkö ei mitään oikeutta tähän sormukseen? Juotoksen reunaan lienee kaiverrettu neidin nimikirjaimet. — Näyttäkäähän, neiti.
NEITI.
Se se on, se se on! — Kuinka on tämä sormus joutunut teidän käsiinne, herra isäntä?
ISÄNTÄ.
Minun käsiini? maailman rehellisimmällä tavalla. — Armollinen neiti, armollinen neiti, ette suinkaan mieline saattaa minua vahinkoon ja turmioon? Kuinkapa minä tietäisin, mistä sormus oikeastaan on kotoisin? Sodan aikana on moni kapine hyvinkin usein joutunut vaihtamaan omistajaa, joko tämän tieten tahi tietämättä. Ja sota oli sotaa. Saksista lienee saapunut rajan yli sormuksia enemmänkin. — Antakaa se minulle takaisin, armollinen neiti, antakaa se minulle takaisin!
FRANZISKA.
Ensin on vastattava: keneltä olette sen saanut?