Pois minun luotani? (Vetäen hänen kätensä povelleen.) Uneksija!
v. TELLHEIM.
Epätoivo surmaa minut teidän jalkojenne juureen.
NEITI.
Minun luotani?
v. TELLHEIM.
Teidän luotanne. — En enää koskaan, koskaan teitä nähdäkseni. — Tahi ainakin varmasti, lujasti päättäneenä, — etten tee mitään halpamaista, — etten salli teidän tehdä mitään ajattelematonta. — Päästäkää minut, Minna! (Riistää itsensä irti ja poistuu.)
NEITI
(seuraten häntä). Minnako sinut päästäisi? Tellheim! Tellheim!
(Toisen näytöksen loppu.)