Hänen palvelijansa —
FRANZISKA.
Minä en tuollaista palvelijaa huolisi —
JUST.
No, no, antakoon hän anteeksi tämän puheenparren! Tässä minä tuon kirjelapun herraltani hänen herrasväelleen, armolliselle neiti — sisarelle. Niinhän se oli? Sisar.
FRANZISKA.
Antakoon hän sen tänne! (Tempaa kirjeen hänen kädestään.)
JUST.
Olkoon hän niin hyvä, pyytää herrani, ja vieköön sen perille. Tämän jälkeen olkoon hän niin hyvä, pyytää herrani — älköön hän suinkaan luulko, että minä mitään pyytäisin!