Ja Persten katosi pensastoon, vetäen hevosen mukaansa. Rosvot yksi toisensa perään katosivat puitten sekaan, ja tsarevitsh Serebrjanin kanssa ratsastivat slobodaan ja pian kohtasivat joukon ratsuväkeä, jota johdatti Boris Godunov.
Mitä tsaari teki tällä ajalla? Kuulkaamme, mitä tietää siitä laulu ja miten se ilmituo tämän ajan käsitteet kansassa.
Mitä sanoo tsaari julma:
"Voi teitä ruhtinaat ja bojarit!
Mustiin pukeutukaa,
Huomenmessuun tulkaa.
Tsarevitshin sielumessua kuullaan,
Teidät, bojarit, minä kattilassa keitän."
Bojarit kaikki peljästyivät,
Mustiin pukeutuivat,
Huomenmessuun kokoontuivat,
Tsarevitshin kuolinmessua kuullaksensa.
Tulipa Nikita Romanovitsh,
Kirjava nuttu yllä,
Toi kerallaan nuoren tsarevitshin,
Asetti hänet pohjoisoven ääreen.
Mitä sanoo tsaari julma:
"Voi sinua, Nikita Romanovitsh!
Miksi herjaat edessäni?
Kun tähti taivahalta putosi,
Että pyhän neitseen kynttilän sammutti,
Ei enää jäänyt minulle nuori tsarevitsh."
Mitä sanoo Nikita Romanovitsh:
"Voi sinua oikeauskoisin tsaari!
Me emme tsarevitshin kuolinmessua laula,
Me laulamme ylistysvirsiä!"
Hän tarttui tsarevitshin valkeaan käteen,
Vei hänet pohjoisista ovista!
Mitä sanoo tsaari julma:
"Kuules Nikita Romanovitsh!
Miten sinut palkitsen?
Puolenko annan valtakuntaa?
Vai paljonko kultaa on tarvis?"
— "Voi sinua, tsaari Ivan Vasiljevitsh!
Älä anna puolta valtakuntaa eikä kultaa,
Vaan anna rosvo Skurlatovitsh.
Hänet vien nevalle vetelälle,
Tuonne Hiidenkuilulle!"
Miten sanoo tsaari Ivan Vasiljevitsh:
"Tuoss' on rosvo Maljuta,
Menettele hänelle, miten tahdot!"
Niin kertoo laulu; mutta niin ei itse asiassa ole. Aikakirjat näyttävät meille, että Maljuta vielä kauvan jälkeen v. 1565 oli Ivan Vasiljevitshin luona suuressa arvossa. Moni tsaarin lemmikeistä kaatui eri aikoina uhrina hänen epäluuloillensa. Ei säilyneet Basmanovit, ei Grjasnoi, eikä Vjasemski, vaan Maljuta ei joutunut koskaan epäsuosioon. Vanhan Onufrevnan ennustuksen mukaan hän ei kärsinyt vaivaa tässä elämässä ja kuoli kunniallisella tavalla. Pyhän Josef Volotskan luostarinsa, johon hänen ruumiinsa on haudattu, sanotaan Maljutan tapetuksi tsaarin toimesta.
Kuinka Maljuta puhdistautui panettelustaan — emme tiedä.
Saattaa olla, että Iivana, sittenkuin hänen mielensä oli tyyntynyt, piti lemmikkinsä käytöstä kiihkon erehdyttämänä: saattaa niinkin olla, ettei hän vielä nyt täydellisesti lakannut kantamasta epäluuloa tsarevitshia kohtaan. Olipa miten tahansa, niin Skuratov ei ainakaan kadottanut tsaarin luottamusta, vaan tästälähin tuli hän yhä rakkaammaksi Iivanalle. Tähän asti oli hänen vihamiehensä ollut ainoastaan Venäjän kansa, nyt tuli myös itse tsarevitsh hänen vihollisekseen. Iivana oli vaan hänen ainoa tukensa. Yleinen viha Maljutaan vakuutti tsaarille hänen uskollisuutensa. Yllytys Basmanovia vastaan ei myöskään ollut turha. Iivanan sydämessä iti epäilyksen siemen, ja vaikkei hän kohta päästänytkään sitä juurtumaan, niin kylmeni nähtävästi hänen ja hovimarsalkkinsa väli, sillä tsaari ei koskaan antanut anteeksi sille, jota hän varoi, vaikka viimein itsekin tunsi pelkonsa turhaksi.
XV Luku.
Suutelu-tilaisuus.
Jo on aika meidän kääntyä Morosoviin. Jelenan hämmästys Serebrjanin läsnäollessa ei jäänyt tarkkasilmäisen bojarin huomaamatta. Tosin hän ensin arveli, että Vjasemskin kohtaus oli siihen syynä, vaan pian syttyi uusi epäluulo hänen mielessään.
Jättäessänsä Serebrjanin hyvästi, ja saatettuaan hänet portaille, palasi Morosov tupaan. Hänen riippuvat kulmakarvansa värisivät uhkaavasti; syvät rypyt uursivat hänen otsaansa. Häntä tuskastutti ja ahdistutti. "Jelena nukkuu nyt," — hän ajatteli, — "hän ei odota minua; pistäydyn puistoon, kenties pääni virkistyy."