Tatarilainen ilmoitti merkillä, ettei muka ymmärtänyt.
— Odota, ruhtinas, — Poddubni sanoi: — me irrotamme hänen kielensä.
Annappas, Hlopko, kekäle. Niin. No, puhutko?
— Puhun, isäkulta! — tatarilainen tulen polttamana kirkasi.
— Paljoko teitä on?
— Paljo, isäkulta, paljo!
— Kuinka paljon?
— Kymmenen tuhatta, isäkulta, tänään on kymmenen tuhatta, vaan huomiseen on tullut satatuhatta!
— Siis te olette vaan etujoukkoja! Kuka johtaa teitä?
— Khaani toi!
— Itsekö khaani?