Mitka otti hitaasti käteensä yhden toisensa perästä, katseli jokaista ja, tarkastettuaan kaikki seipäät, kääntyi suoraan tsaaria kohden.
— Eikö ole vahvempaa? — hän kysyi veltosti, katsoen suoraan Iivana
Vasiljevitshin silmiin.
— Tuokaa hänelle aisa! — tsaari sanoi, jo edeltäpäin ilossaan häntä odottavasta näytelmästä.
Kohta ilmestyikin Mitkan kouriin raskas aisa, jonka opritshnikit pilan vuoksi olivat ottaneet kauppatorilla seisovasta kuormasta.
— Mitä, kelpaako se? tsaari kysyi.
— Mitäs? — Mitka vastasi, — ehkä kelpaa.
Ja tarttuen aisan toiseen päähän, huiskasi hän sillä ilmassa niin voimakkaasti, että tuulen puuska kävi ja pöly kierteli ilmassa, ikäänkuin vihurin lentämästä.
— Katsoppas hittoa! — opritshnikit virkkoivat, katsoen toisiinsa.
Tsaari kääntyi Homjakin puoleen.
— Seiso! hän sanoi käskevästi ja lisäsi pilkaten: — tahdonpa nähdä, miten sinä säilyt moukan seipäästä.