— Kas niin, kas niin! kansa huusi, unohtaen tsaarin läsnäolon, — löylytä hänet hyvästi! Kas sepä poika!
— Puollusta Morosovia, seiso oikeuden edestä.
Mutta Mitka ei ajatellut Morosovia.
— Minäpä opetan sinut morsiamia ryöstämään! — hän kertoeli, pyörittäen ympärillänsä aisaa ja ajaen Homjakia, joka käänteleikse hänestä joka taholle.
Muutamia kertoja oli opritshnikkien maahan kyykistyminen, välttääkseen varmaa kuolemaa, kun aisa vinkuen lensi heidän päänsä ylitse.
Äkkiä kuului jymeä isku, ja Homjak, kupeesen satutettuna, lensi muutamien sylien päähän ja romahti maahan, käsivarret hajallaan.
Kentällä kaikui iloinen huuto.
Mitka heti hyökkäsi Homjakin päälle ja aikoi tukahuttaa hänet.
— Riittää, riittää! opritshnikit huusivat ja Maljuta kumartui nopeasti
Iivana Vasiljevitshiä kohden ja sanoi hänelle huolestuneena:
— Hallitsija, käske vetämään pois tuota hittoa! Homjak on meillä paras mies opritshnikkien seassa.